Nyt on neiti neuvominen,
morsian opastaminen.
Kenpä neien neuvojaksi,
impyen opastajaksi?
⁵   Osmotar, oleva vaimo,
Kalevatar, kaunis impi,
hänpä neittä neuvomahan,
orpoa opastamahan,
miten olla mielevänä,
¹⁰  kuten kuuluna asua,
mielevänä miehelässä,
kuuluna anoppelassa.
Saneli sanoilla noilla,
lausui noilla lausehilla:
¹⁵  "Morsian, sisarueni,
kapulehti, lempyeni!
Kuules, kuin minä sanelen,
kielin toisin kertoelen!
"Lähet jo, kukka, kulkemahan,
²⁰  mansikka, matelemahan,
verannukka, vieremähän,
sametti, samoamahan
tästä kuulusta ko'ista,
kaunihista kartanosta;
²⁵  tulet toisehen talohon,
perehesen vierahasen.
Toisin toisessa talossa,
muiten muissa vierahissa:
ajatellen astuminen,
³⁰  tuumitellen toimiminen;
ei kuin taaton tanterella,
oman maammon manterella,
laksoloissa laulaminen,
kujilla kukahtaminen.
³⁵  "Kun lähet talosta tästä,
muista kaikki muut kalusi,
ne kolme kotihin heitä:
päivän-päälliset unoset,
emon armahan sanaset,
⁴⁰  joka kirnun pettäjäiset!
"Kaikki muista muuttelosi
- unikonttisi unoha
kotoisille tyttärille,
kotiuunin korvaselle!
⁴⁵  Laulut heitä lautsan päähän,
ilovirret ikkunoille,
tyttöys tyvelle vastan,
huimuus hurstin hulpiloille,
pankolle pahat tapasi,
⁵⁰  laiskuutesi lattialle!
Tahikka kaasolle taritse,
työnnä kaason kainalohon,
kaason vieä vitsikkohon,
kantoa kanervikkohon!
⁵⁵  "Tapa on uusi ottaminen,
entinen unohtaminen:
taattoarmo heittäminen,
appiarmo ottaminen,
alemma kumartaminen,
⁶⁰  hyvä lause lahjominen.
"Tapa on uusi ottaminen,
entinen unohtaminen:
maammoarmo heittäminen,
anopp'armo ottaminen,
⁶⁵  alemma kumartaminen,
hyvä lause lahjominen.
"Tapa on uusi ottaminen,
entinen unohtaminen:
veliarmo heittäminen,
⁷⁰  kytyarmo ottaminen,
alemma kumartaminen,
hyvä lause lahjominen.
"Tapa on uusi ottaminen,
entinen unohtaminen:
⁷⁵  sisararmo heittäminen,
natoarmo ottaminen,
alemma kumartaminen,
hyvä lause lahjominen.
"Ellöspä sinä ikänä,
⁸⁰  kuuna kullan valkeana
tavatoin talohon menkö,
miehuetoin miehelähän!
Tapoja talo kysyvi,
tapoja talo hyväki,
⁸⁵  mies on mieltä koittelevi,
mies mieltä ani paraski;
äsken tarkka tarvitahan,
jos talo epätapainen,
ja vakainen vaaitahan,
⁹⁰  jos on mies epäpätöinen.
"Jos ukko susi supussa,
akka karhu karsinassa,
kyty kyinä kynnyksellä,
nato nauloina pihalla,
⁹⁵  sama on arvo antaminen:
alemma kumartaminen,
kuin ennen emosi luona,
oman taattosi tuvilla
taattoa kumartaminen,
¹⁰⁰ maammoasi arvominen.
"Piteä sinun pitävi
pää tarkka, tanea mieli,
aina ankara ajatus,
ymmärrys yhentasainen,
¹⁰⁵ iltasella silmät virkut
valkeata vaalimahan,
aamusella korvat tarkat
kukon ääntä kuulemahan.
Konsa kukko kerran lauloi,
¹¹⁰ viel' ei toista virkkanunna,
silloin nuorten nousuaika,
vanhojen lepu'uaika.
"Kun ei kukko laulakana,
ei äännä isännän lintu,
¹¹⁵ piä kuuta kukkonasi,
otavaista oppinasi!
Käyös ulkona use'in,
käyös kuuta katsomassa,
otavaista oppimassa,
¹²⁰ tähtiä tähyämässä!
"Konsa oike'in otava,
sarvet suorahan suvehen,
pursto perin pohjasehen,
silloin aikasi sinulla
¹²⁵ nousta luota nuoren sulhon,
saa'a viereltä verevän,
saa'a tulta tuhkasista,
valkeata vakkasesta,
tuli puikkohon puhua
¹³⁰ lienosti levittämättä.
"Kun ei tulta tuhkasissa,
valkeata vakkasessa,
kutkuttele kullaltasi,
katkuttele kaunoltasi:
¹³⁵ 'Anna tulta, armaiseni,
valkeata, marjaseni!'
"Saat sa piitä pikkaraisen,
tauloa taki vähäisen:
iske tuli tuikahuta,
¹⁴⁰ päre pihtihin viritä,
lähe läävä läänimähän,
raavahat ravitsemahan!
Ammovi anopin lehmä,
hirnuvi apen hevonen,
¹⁴⁵ ky'yn lehmä kytkäisevi,
naukuvi naon vasikka
heinän hienon heittäjäistä,
apilan ojentajaista.
"Käy kujaset kuurullasi,
¹⁵⁰ läävät länkämöisilläsi,
syötä lehmät leyhkeästi,
lammaskarja lauhkeasti!
Olet lehmille ojenna,
juomat vaivaisten vasoille,
¹⁵⁵ varsoille valitut korret,
karitsoille hienot heinät!
Eläkä sioille singu,
elä potki porsahia:
kanna kaukalo sioille,
¹⁶⁰ purtilonsa porsahille!
"Elä läävässä lepeä,
lamo lammaskarsinassa!
Kun olet läävän lääninynnä,
katsonunna karjan kaiken,
¹⁶⁵ jo jou'u takaisin tuolta,
tule tuiskuna tupahan!
Siell' on lapsi itkemässä,
pieni peitetten sisässä,
eikä lausu lapsi rukka,
¹⁷⁰ saata kieletöin sanoa,
onko vilu taikka nälkä
tahi muu tapahtumainen,
ennenkuin tulevi tuttu,
kuulevi emonsa äänen.
¹⁷⁵ "Vaan tupahan tullessasi
tule neljänä tupahan:
vesikappanen käessä,
lehtiluuta kainalossa,
tulitikku hampahiss
¹⁸⁰ - itse ollet neljäntenä.
"Ala sillat siivoella,
lautalattiat la'aista:
visko vettä lattialle,
elä visko lapsen päälle!
¹⁸⁵ Nähnet lapsen lattialla,
jos kohta kälynki lapsi:
nosta lapsi lautsaselle,
pese silmät, pää silitä,
anna leipeä kätehen,
¹⁹⁰ vuole voita leivän päälle!
Kun ei leipeä talossa,
anna lastunen kätehen!
"Kun saat pöytien pesohon
viikon päästä viimeistäki,
¹⁹⁵ pese pöyät, laiat muista,
jalkoja elä unoha!
Lautsaset vesin valele,
seinät siivin siivoele,
lautsat kaikki laitoinensa,
²⁰⁰ seinät pitkin juomuinensa!
"Mi on pöyällä pölyä,
mi tomua ikkunoilla,
nepä siivellä sipaise,
vetäise vesitukolla,
²⁰⁵ etteipä tomu tomaha,
pöly kattohon pölähä!
"Karista katosta karstat,
noet nuoho kiukahasta,
piä patsas muistossasi
²¹⁰ eläkä orsia unoha,
että tuntuisi tuvaksi,
asunnoksi arvattaisi!
"Kuules, neiti, kuin sanelen,
kuin sanelen, kuin puhelen!
²¹⁵ Elä suihki sutsunatta
eläkä räämi rätsinättä,
elä liiku liinasetta,
elä kengättä kehaja!
Tuosta sulho suuttuneisi,
²²⁰ mies nuori nuristuneisi.
"Noita sie kovin varaja
pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla,
pyhät oksat pihlajissa,
²²⁵ pyhät lehvät oksasilla,
marjaset sitäi pyhemmät,
joilla neittä neuvotahan,
orpoa opetetahan
nuoren miehen mieltä myöten,
²³⁰ sulhosen syäntä myöten.
"Piä herkät hiiren korvat,
terävät jalat jäniksen!
Niska nuori notkuttele,
kaula kaunis kaarruttele
²³⁵ kuni kasvava kataja
tahi tuore tuomen latva!
"Valvoa sinun pitävi,
aina valvoa, varoa,
ettet pyri pyllyllesi,
²⁴⁰ pankon päähän pitkällesi
etkä vaivu vaattehille,
veteleite vuotehelle!
"Kyty kynnöltä tulevi,
appi aitojen panolta,
²⁴⁵ urohosi ulkotöiltä,
kaunosi kasen ajolta:
vieminen vesiropehut,
käsipyyhe kantaminen,
alaha kumartaminen,
²⁵⁰ mielilause lausuminen.
"Anopp' aitasta tulevi
jauhovakka kainalossa:
juokse vastahan pihalle,
alaha kumarteleite,
²⁵⁵ pyyä vakka kainalosta
tuo tupahan vieäksesi!
"Kun et arvata osanne,
itsestäsi ymmärrellä,
kulle työlle työntyminen,
²⁶⁰ toimelle rupeaminen,
niin taho akalta tietä:
'Oi armas anoppiseni!
Kuinka tässä työt tehä'än,
askarehet arvatahan?'
²⁶⁵ "Akka varsin vastoavi,
anoppi sanan sanovi:
'Noinpa tässä työt tehä'än,
askarehet arvatahan:
survotahan, jauhetahan,
²⁷⁰ kivenpuussa kiikutahan,
vielä vettä kannetahan,
taikinat alustetahan,
halot tuoahan tupahan
pätsin lämmitä-panoksi;
²⁷⁵ siitä leivät leivotahan,
kakut paksut paistetahan,
astiat virutetahan,
hulikkaiset huuhotahan.'
"Kun kuulit akalta työsi,
²⁸⁰ anopilta askarehet,
ota kuivehet kiveltä,
kiirehi kivitupahan!
Sitte sinne saatuasi,
tultua kivitupahan
²⁸⁵ elä kuku kulkullasi,
kalju kaulavarrellasi:
kukkuos kiven kamulla,
lapattaisen laulamalla!
Eläkä ähkeä isosti,
²⁹⁰ kivenpuussa puhkaele,
ettei appi arveleisi,
anoppi ajatteleisi
ä'issäsi ähkeävän,
syämissäsi sysivän!
²⁹⁵ "Seulo jauhot siepottele,
kanna kannella tupahan!
Leivo leivät leppeästi,
vastoa ani visusti,
jottei paikoin jauhot jäisi,
³⁰⁰ toisin selkeät seokset!
"Näet korvon kallellansa:
ota korvonen olalle,
vesikappa kainalohon,
ala astua ve'elle;
³⁰⁵ kanna korvo kaunihisti,
kuleta korennon päässä!
Tule tuulena takaisin,
astuos ahavan lailla,
viikon veellä viipymättä,
³¹⁰ kaivolle katoamatta,
ettei appi arveleisi,
anoppi ajatteleisi
kuvoasi katselevan,
itseäs' ihastelevan,
³¹⁵ verevyyttäsi vetehen,
kauneutta kaivosehen!
"Menet pitkälle pinolle,
halkosien suollantahan:
elä halkoa hyleksi,
³²⁰ ota halko haapainenki!
Heitä halko hiljallensa,
kovasti kolajamatta,
taikka appi arveleisi,
anoppi ajatteleisi
³²⁵ vihoissasi viskelevän,
kiukuissa kolistelevan.
"Kun sa astut aittasehen,
lähet jauhon nouantahan,
elä aittahan asetu,
³³⁰ viivy viikon aittatiellä,
taikka appi arvelevi,
anoppi ajattelevi
jauhoja jakelevasi,
antavan kylän akoille.
³³⁵ "Lähet astian pesohon,
hulikkojen huuhtelohon:
pese kannut korvinensa,
tuopit uurtehuisinensa!
Maljat huuho - muista laiat,
³⁴⁰ lusikkaiset - muista varret!
"Lusikat piä lu'ussa,
astiasi arvelussa,
ettei koirat kollottele,
kasit noita kannattele,
³⁴⁵ linnut liioin liikuttele,
lapset laittele levälle!
Kyll' on lapsia kylässä,
paljo päitä pienoisia,
jotka kannut kanteleisi,
³⁵⁰ lusikat levitteleisi.
"Iltasaunan saapuessa
veet vetele, vastat kanna,
hauo vastat valmihiksi
saunahan savuttomahan
³⁵⁵ ilman viikon viipymättä,
saunahan katoamatta,
taikka appi arveleisi,
anoppi ajatteleisi
saunan lauoilla lamovan,
³⁶⁰ penkin päässä piehtaroivan.
"Kun tulet tupahan tuolta,
käske appi kylpemähän:
'Oi on armas appiseni!
Jo on sauna joutununna,
³⁶⁵ veet ve'etty, vastat saatu,
kaikki lautaset la'aistu;
mene, kylve kyllältäsi,
valeleite vallaltasi!
Itse lienen löylyn lyöjä,
³⁷⁰ alla lautojen asunen.'
"Kun tulevi kehruuaika,
kankahan ku'onta-aika,
käy elä kynsiä kylästä,
oppia ojan takoa,
³⁷⁵ tointa toisesta talosta,
pirran piitä vierahalta!
"Itse langat kehräele,
omin hyppysin kutehet,
langat laita lievempäiset,
³⁸⁰ rihmat aina kierempäiset!
Keri kiinteä keränen,
viipsinpuulle viskaele,
suvakolle suorittele,
kani siitä kangaspuille!
³⁸⁵ Iske pirta piukkeasti,
nosta niiet notkeasti,
ku'o sarkakauhtanaiset,
hanki villaiset hamoset
yhen villan kylkyestä,
³⁹⁰ talvilampahan takuista,
karvoista kevätkaritsan,
kesäuuhen untuvista!
"Kuules siitä, kuin sanelen,
vielä kerran kertoelen!
³⁹⁵ Keitä ohraiset oluet,
makujuomat maltahiset
yhen ohrasen jyvästä,
puolen puun on poltakselta!
"Kun sa ohria imellät,
⁴⁰⁰ ma'ustelet maltahia,
elä koukulla kohenna,
kärryksellä käännyttele:
aina kourilla kohenna,
kämmenillä käännyttele!
⁴⁰⁵ Käypä saunassa use'in,
elä anna iun paheta,
kissan istua ituja,
kasin maata maltahia!
Eläkä sure susia,
⁴¹⁰ pelkeä metsän petoja
saunahan samotessasi,
kesken yötä käyessäsi!
"Kun konsa tulevi vieras,
ellös vierasta vihatko!
⁴¹⁵ Ainapa hyvä talonen
piti vierahan varoja,
liikoja lihamuruja,
kaunihia kakkaroita.
"Käske vieras istumahan,
⁴²⁰ lausuttele laaskavasti:
syötä vierasta sanoilla,
kunnes keitto kerkeävi!
"Taas kun lähtevi talosta,
jäähyväiset jättelevi,
⁴²⁵ ellös viekö vierastasi
ulkopuolelle ovea:
tuosta sulho suuttuneisi,
kaunosi kamaltuneisi.
"Kun kerran halu tulevi
⁴³⁰ käyä itsesi kylässä,
kysytellen käy kylässä,
lausutellen vierahissa!
Sitte siellä ollessasi
piä taitavat tarinat;
⁴³⁵ elä sie kotia moiti,
alenna anoppiasi!
"Kysyvät kylän miniät
tahi muut kyläiset naiset:
'Antoiko anoppi voita
⁴⁴⁰ kuin ennen emo kotona?'
Ellös konsana sanoko:
'Ei anna anoppi voita.'
Sano aina annettavan,
kapustalla kannettavan,
⁴⁴⁵ jos kerran kesässä saanet,
senki toisentalvellista!
"Kuules vielä, kuin sanelen,
kerran toisen kertoelen!
Kun menet talosta tästä,
⁴⁵⁰ tulet toisehen talohon,
emoa elä unoha,
masentele maammoasi!
Emopa sinun elätti,
imetti ihanat rinnat
⁴⁵⁵ ihanasta itsestänsä,
valkeasta varrestansa;
monet yöt unetta vietti,
monet atriat unohti
tuuitellessa sinua,
⁴⁶⁰ vaaliessa pienoistansa.
"Ken emon unohtanevi,
maammonsa masentanevi,
elköhön Manalle menkö,
hyvän tunnon Tuonelahan!
⁴⁶⁵ Manalassa on makso tuhma,
kova kosto Tuonelassa
emonsa unohtajalle,
maammonsa masentajalle.
Tuonen tyttäret toruvat,
⁴⁷⁰ Manan neiet riitelevät:
'Kuinka sie emon unohit,
oman maammosi masensit?
Emo on nähnyt suuren vaivan,
kantaja kovan kokenut
⁴⁷⁵ saunamaassa maatessansa,
olkiloilla ollessansa,
synnytellessä sinua,
katalaista kantaessa.'"
Olipa akka lattialla,
⁴⁸⁰ akka vanha, vaippa päällä,
kylän kynnysten kävijä,
mieron teien tietelijä.
Hänpä tuon sanoiksi virkki,
itse lausui ja lateli:
⁴⁸⁵ "Kukko lauloi kullallensa,
kanan lapsi kaunollensa,
varis lauloi vaahtokuulla,
kevätkuulla keikutteli.
Minun lauloa pitäisi,
⁴⁹⁰ heiän olla laulamatta:
heill' on kultansa kotona,
aina luona armahansa;
minä kullatoin, ko'itoin,
ajan kaiken armahatoin.
⁴⁹⁵ "Kuules, sisko, kuin sanelen!
Kun menetki miehelähän,
elä noua miehen mieltä,
kuin minä poloinen nouin
miehen mieltä, kiurun kieltä,
⁵⁰⁰ suuren sulhoni syäntä!
"Olin kukka ollessani,
kasvaessani kanerva,
vesa nuori noustessani,
ympynen yletessäni,
⁵⁰⁵ mesimarja mainittaissa,
kulta kuiskuteltaessa,
tavi taattoni pihoilla,
lakla maammon lattioilla,
vesilintu veikon luona,
⁵¹⁰ sirkkunen sisaren luona.
Kävin kukkana kujilla,
vaapukkana vainiolla,
hersuin hiekkarantasilla,
keikuin kukkakunnahilla;
⁵¹⁵ laulelin jokaisen lakson,
joka kummun kukkuelin,
lehot leikkiä pitelin,
ahot ainoista iloa.
"Suu veti revon ritahan,
⁵²⁰ kieli kärpän lautasehen,
mieli neien miehelähän,
tapa toisehen talohon.
Niinpä neiti luotunaki,
tytär tuuiteltunaki
⁵²⁵ - miniäksi miehelähän,
orjaksi anoppelahan.
"Jou'uin, marja, muille maille,
tuomi, toisille vesille,
jou'uin, puola, purtavaksi,
⁵³⁰ mansikka, manattavaksi.
Joka puu puri minua,
joka leppä leikkaeli,
joka koivu koiskaeli,
joka haapa haukkaeli.
⁵³⁵ "Naitihin ma miehelähän,
vietihin anoppelahan.
Sanottihin siell' olevan,
neittä sinne naitaessa,
kuusi kuusista tupoa,
⁵⁴⁰ kaksin kerroin kammaria,
ahovieret aittamaina,
kujavieret kukkamaina,
ojavieret ohramaina,
kangasvieret kauramaina,
⁵⁴⁵ purnut puitua eloa,
toiset purnut puitavia,
sata saatuja rahoja,
sata toinen saatavia.
"Sainpa, tuhma, tulleheksi,
⁵⁵⁰ kälkö, kättä lyöneheksi:
tupa oli kuuella tuella,
seitsemällä seipähällä,
ahot täynnä armotuutta,
lehot täynnä lemmetyyttä,
⁵⁵⁵ kujat, kurjan, huoliani,
metsät mieliä pahoja,
purnut puitua vihoa,
toiset purnut puimatointa,
sata saatuja sanoja,
⁵⁶⁰ sata toinen saatavia.
"En mä tuostana totellut,
ko'in kuuluna asua.
Tuolla toivoin kunniata,
tuolla lempeä tavoitin,
⁵⁶⁵ tulen tuomalla tupahan,
pään päretten poimennalla
- pieksin otsani ovehen,
pääni pihtipuolisehen:
oven suuss' on ouot silmät,
⁵⁷⁰ kaihat silmät karsinassa,
kierot keskilattialla,
perässä perivihaiset;
tuli suusta tuikahuvi,
kekälehet kielen alta,
⁵⁷⁵ ilkeän isännän suusta,
alta kielen armottoman.
"En mä tuostana totellut,
ko'in kuitenkin eleä,
olla aina alla armon
⁵⁸⁰ sekä nöyrä neuvottava;
hyppäsin jänön jaloilla,
kävin kärpän kämmenillä,
panin turkan myöhän maata,
nousin vaivaisen varahin.
⁵⁸⁵ Saanut en, kurja, kunniata,
leino, lempeä tavannut,
vaikka vuoret vierettäisin,
kalliot kaha panisin.
"Suotta survoin suuret jauhot,
⁵⁹⁰ kiusan karkeat karistin
syöä ankaran anopin,
tulikulkun kuiskaella
päässä pitkän pintapöyän
kultalaiasta kupista.
⁵⁹⁵ Itse söin, miniä raukka,
apoin jauhoja kiveltä,
liesipankko pöytänäni,
kapusta lusikkanani.
"Use'in minä utuinen
⁶⁰⁰ miniänä miehelässä
kannoin suolta sammalia,
noita leivoin leiväkseni,
vettä kaivosta kapalla,
tuota ryypin ryypykseni.
⁶⁰⁵ Sini söin kaloja, kalki,
sini, koito, kuorehia,
kuni notkuin nuottapuilla,
keikuin keskellä venettä;
en saanut sitä kaloa
⁶¹⁰ anoppini antamasta,
joka päiväksi päteisi,
kerraksensa kelpoaisi.
"Kesät kontuja keräsin,
talvet väännin taikon vartta,
⁶¹⁵ niinkuin muinenki kasakka
eli orja, palkkalainen.
Ainapa anoppelassa
tuo minulle työnnettihin
riihestä rive'in riusa,
⁶²⁰ saunasta jyke'in loukku,
rannalta rave'in karttu,
suurin taikko tanhuasta.
Ei uskottu uupuvani,
ei varattu vaipuvani,
⁶²⁵ vaikka uupuivat urohot,
vaipuivat hevosen varsat.
"Niin minä, piloinen piika,
te'in työtä työn ajalla,
väännin hartion väellä.
⁶³⁰ Annas tulla toisen aian:
jo tulehen tuomittihin,
sen kätehen käskettihin.
"Suotta soimat nostettihin,
kiusan kielet kannettihin
⁶³⁵ päälle mun hyvän tapani,
päälle kuulun kunniani;
sanat päälleni satoivat,
puhe'et putoelivat
kuin tuimat tulikipunat
⁶⁴⁰ tahi rautaiset rakehet.
"En mä tuostana epäillyt,
oisin eeskipäin elellyt
akan ankaran apuna,
tulikulkun kumppalina;
⁶⁴⁵ vaan sepä paha panihe,
sepä suurenti suruni,
kun sulho sueksi muuttui,
kauno karhuksi rupesi,
kylin söi, selin makasi,
⁶⁵⁰ selin työnsä toimitteli.
"Tuota itkin itsekseni,
ajattelin aitassani.
Muistin muita päiviäni,
entistä elantoani
⁶⁵⁵ ison pitkillä pihoilla,
emon kaunon kartanolla.
"Sain tuosta sanelemahan,
itse virkin, vierettelin:
'Osasi minun emoni,
⁶⁶⁰ osasi omenan saa'a,
taisi taimen kasvatella,
ei osannut istutella:
istutti ihanan taimen
ilke'ille istumille,
⁶⁶⁵ pani paikoille pahoille,
koivun juurille koville,
iäksensä itkemähän,
kuuksensa kujertamahan.
'Oisipa minussa ollut
⁶⁷⁰ paikoille paremmillenki,
pitemmillenki pihoille,
laajemmille lattioille,
paremmanki varren vasta,
verevämmän miehen verta.
⁶⁷⁵ Puutuin tuohon pulluksehen,
tartuin tuohon talluksehen:
varikselt' on varren saanut,
korpilta nenän kopannut,
suunsa syövältä suelta,
⁶⁸⁰ koko muo'on kontiolta.
'Oisinpa mokoman saanut
mäellenki mentyäni:
saanut tieltä tervaskannon,
leppäpökkelön lehosta,
⁶⁸⁵ pannut turvan turpehesta,
parran naavoista pahoista,
suun kivestä, pään savesta,
silmät kuumista sysistä,
koivun pahkat korviksensa,
⁶⁹⁰ raian haarukan jaloiksi.'
"Senpä lauloin laitoissani,
huokaelin huolissani.
Sattui kauno kuulemahan,
seinuksella seisomahan!
⁶⁹⁵ Niin kun tuo tulevi tuolta,
astui aitan portahalle,
jo ma tuon tulosta tunsin,
astunnasta arvaelin:
tukka tuiski tuulettaki,
⁷⁰⁰ hivus viskoi viimattaki;
ikenet oli irvellänsä,
silmät kiljan kaljallansa,
väätty pihlaja piossa,
käätty karttu kainalossa,
⁷⁰⁵ jolla lyöä lykkeävi,
kohti päätä kolkkoavi.
"Annas siitä illan tulla!
Kun meni makoamahan,
otti vitsan vierehensä,
⁷¹⁰ nahkaruoskan naulaltansa,
ei ketänä muuta vasten,
vasten vaivaista minua.
"Meninpä minäki itse
illalla makoamahan,
⁷¹⁵ sulhon vierehen venähyin;
laski sulho vierehensä
- antoi kyllin kyynäspäätä,
viljalta vihaista kättä,
paljo paksuja pajuja,
⁷²⁰ mursunluista ruoskan vartta.
"Nousin kylmältä kyleltä,
viluiselta vuotehelta.
Sulho suorihe jälestä,
ulos uksesta uhitti!
⁷²⁵ Käsi käypi tukkahani,
haparoivi hapsihini,
tukat tuulelle jakeli,
ahavalle anneksivi...
"Mikäs neuvoksi minulle,
⁷³⁰ mikä neuvon antajaksi?
Teräksestä kengät teetin,
paulat vaskesta panetin,
joilla seisoin seinävieret,
kuuntelin kujan perukset,
⁷³⁵ kunnes viihtyisi vihainen,
asettuisi ankarainen.
Eikä viihy viimeinkänä,
ei asetu aioinkana!
"Vilu viimeinki tulevi
⁷⁴⁰ vihattuna vierressäni,
seinävieret seistessäni,
ollessa oven takana.
Arvelin, ajattelime:
ei minusta lienekänä
⁷⁴⁵ viikoista vihanpitoa,
kaukaista ylenkatsetta
tässä lemmon leisiossa,
pirujen pesäsijassa.
"Heitin hempeät tupaset,
⁷⁵⁰ armahat asuinmajani,
läksin, vieno, vieremähän.
Vierin soita, vierin maita,
vierin ventoja vesiä;
vierin veikon pellon päähän
⁷⁵⁵ siinä kukkui kuivat kuuset,
lauloi lakkapäät petäjät,
kaikki vaakkuivat varikset,
harakat hakahtelivat:
'Ei täällä sinun kotisi
⁷⁶⁰ eikä synnyntäsijasi!'
"En mä tuotana totellut,
vierin veikkoni piha'an.
Jo mulle veräjät virkki,
kaikki vainiot valitti:
⁷⁶⁵ 'Mitäpä tulet kotihin,
kuta, kurja, kuulemahan?
Jo ammoin isosi kuoli,
kaatui kaunis kantajasi;
veikko sull' on ventovieras,
⁷⁷⁰ veikon nainen kuin venakko.'
"En mä tuotana totellut,
menin mie toki tupahan.
Annoin kättä kääkäselle:
kylmä kääkä kättä vasten.
⁷⁷⁵ "Tultua tupahan tuosta
oven suuhun seisotaime.
Korea kotoinen nainen:
ei tule likistämähän,
käy ei kättä antamahan;
⁷⁸⁰ korea minä itseki:
en mene likistämähän,
käy en kättä antamahan.
Pistän kättä kiukahalle:
kivet kylmät kiukahassa;
⁷⁸⁵ käännän kättä hiilokselle:
hiilet kylmät hiiloksessa.
"Veikko lautsalla lamovi,
päässä pankon pöllöttävi,
syli syttä hartioilla,
⁷⁹⁰ vaaksa muulla vartalolla,
kyynärä kyventä päässä,
kortteli kovaa nokea.
"Kysyi veikko vierahalta,
tutkaeli tullehelta:
⁷⁹⁵ 'Mistä vieras veen takoa?'
Minä vainen vastaelin:
'Etkö tunne siskoasi,
entistä emosi lasta?
Me yhen emosen lapset,
⁸⁰⁰ yhen linnun liekuttamat,
yhen hanhen hautelemat,
yhen pyyn pesästä saamat!'
Tuosta veikko itkemähän,
silmät vettä vieremähän...
⁸⁰⁵ "Virkkoi veikko naisellensa,
kuiskaeli kullallensa:
'Hanki syöä siskolleni!'
Veikon nainen naljasilmä
kantoi kaalia koasta,
⁸¹⁰ jost' oli rakki rasvan syönyt,
koira suolan koitellunna,
Musti murkinan pitännä.
"Virkkoi veikko naisellensa,
kuiskaeli kullallensa:
⁸¹⁵ 'Tuo olutta vierahalle!'
Veikon nainen naljasilmä
toip' on vettä vierahalle,
ei sitänä siivon vettä:
sisaresten silmivettä,
⁸²⁰ kälysten käenpesintä.
"Vierin jälle veikon luota,
siirryin synnyntäsijalta.
Jou'uin, kurja, kulkemahan,
sain, kurja, samoamahan,
⁸²⁵ raukka, rannat kiertämähän,
vaivainen, vaeltamahan
aina ouoillen oville,
veräjille vierahille,
lapset raukan rannikolle,
⁸³⁰ vaivaiset kylän varahan...
"Moni nyt minulla onpi,
usea olettelevi
virkkaja vihaisen äänen,
äänen tuiman tuikuttaja;
⁸³⁵ ei ole minulla monta
sanan armon antajata,
suin sulin puhelijata,
kiukahalle käskijätä
satehesta saatuani,
⁸⁴⁰ kylmästä kyhättyäni
hallassa hamehen helmat,
turkin helmat tuppurissa.
"Enpä ennen nuorempana,
en mä uskonut olisi,
⁸⁴⁵ jos oisi sata sanonut,
tuhat kieltä kertaellut
näille juonin joutuvani,
näille päivin pääseväni,
jotk' on päivät päälle pääsnyt,
⁸⁵⁰ juonet joutunna kätehen."

1. VK 1:1, VII₄ 1724,1 - tekkee
2. VK 1:2, VII₄ 1724,2 - ajattelloo. Vrt. I₃ 1276,46 ajoni ajattelevi.
3. VKL 1:9, Kantr. I 11:3 Lähtiäni -, I₃ 1276,47 - laulamah.